TAUSTA JA NYKYHETKI

Laihialainen
Kalle Kaaja (synt. 1974) aloitti virallisen artistiuransa melko myöhäisellä iällä, ellei oteta huomioon lukioaikaisia satunnaisia kokoonpanoja -90 luvulla. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan hän oli kyllä tekemisissä musiikin kanssa, koska isänsä soitti haitaria ja äitinsä esiintyi kuorossa. Vanhempi sisar harrasti pianon ja haitarin soittoa. Juurimusiikki ja etenkin country tuli tutuksi isoveljen musiikkimaun kautta. Suvuista löytyi muitakin musiikkimiehiä ja mm. Kallen isoisä soitti viulua ja sahaa. Nuoruudessaan hän soitti iltamissa viulua myös ystävänsä Toivo Kärjen kanssa.

Kalle on toiminut yrittäjänä lähes koko elämänsä, ensin sorayhdistelmää ajaen (kolmannessa polvessa) ja myöhemmin noin 20 vuotta metallialan alihankkijana. Nykyään päivätyö on vaihtunut LVIS-alan yrityksen palvelukseen, mutta hän toimii edelleen myös yrittäjänä kahdessa eri yrityksessä.

Lukioaikaisella musiikinopettaja Reigin Ingolla oli myös suuri merkitys jatkaa musiikki -ja lauluharrastusta. Ingo toimi innoittajana ja oli myös mukana eri kokoonpanoissa koulun juhlissa järjestettävissä tilaisuuksissa. Yksi tällainen oli Blues Brothers -elokuvan pohjalta tehty potpuri, jossa Kalle yhdessä luokkakaverinsa ja koulun bändin kanssa esittivät showmeiningillä (asiaankuuluvasti mustissa puvuissa, aurinkolasit ja hatut päässä) elokuvan klassikkobiisejä. Tapahtuma oli yleisömenestys ja herätti mielipiteitä. Siitä kirjoitettiin maakuntalehti Pohjalaisen yleisönosastolla puolesta ja vastaan useita viikkoja, kunnes toimitus ilmoitti, ettei asiaa enää käsitellä.

Kalle ehti olla jonkin aikaa mukana myös laihialaisessa
Raiders-nimisessä iskelmäbändissä. Kahden pienen pojan isänä vapaa-aika oli kuitenkin kortilla ja hän keskittyi vakavammin autenttista rock'a billyä soittavan The Wagtailsin solistin pestiin. Solistiksi Kalle ajautui ystävänsä Markus Malamon kautta, joka alkujaan toimi yhtyeen solistina ja komppikitaristina. Markuksen lähdettyä opiskelemaan Englantiin 2000-luvun alussa, kysyivät vaille solistia jääneet soittajat Kallea mukaan. Tämä vuonna 1997 perustettu bändi oli Kallen ensimmäinen virallinen kokoonpano. Aluksi Kalle oli satunnaisesti mukana yhtyeen keikoilla roudarina ja tutustui silloin muihin soittajiin (kitaristi Timo ”Kali” Kalijärvi, kontrabasisti Jari ”Brian” Salonen ja rumpali Jani ”Pake” Parkkari). Samoihin aikoihin vuonna 2001 Kalle osallistui Somerolla järjestettäviin -Illan Varjoon Himmeään- laulukilpailuihin, joiden kilpailuäänitteeseen The Wagtails osallistui. Kalle voitti kyseisen iskelmälaulukilpailun, mutta tie vei sen jälkeen vuosiksi rock'a billyn maailmaan.

The Wagtailsilta julkaistiin (Jungle Records) kolme englanninkielistä pitkäsoittoa ja yksi suomenkielinen CDEP (1999, 2003, 2004 ja 2005).
Kappaleista mainitsemisen arvoisia ovat esim. 50-luvulla Sun Recordsin listoilla olleiden Alton & Jimmy kaksikon levyttämättä jäänyt -What's the use?- josta kerrotaan tarkemmin myös albumin välilehdellä ja -Will She Be (there for me), joka on alkujaan Matti Jurvan -Sulamith- kappaleen käännösbiisi. Albumeilta löytyy myös Kallen itsensä säveltämiä ja sanoittamia kappaleita, kuten -Dear Marion-, jonka The Wagtails teki myöhemmin käännöksenä myös ainoalle suomenkieliselle CDEP:lle nimellä -Käyn pohjoiseen- ja vielä kolmannen kerran Kallen myöhemmässä kokoonpanossa nimellä -Käyn kulkien-. Tämä on yksi niistä kappaleista, joista huokuu tietynlainen suomalaisen iskelmällisyyden leima ja Kallen kiinnostus ja historia myös iskelmämusiikin parissa.

The Wagtails keikkaili alan tapahtumissa pitkin Suomea Kallen vokalisoimana 2000-luvun alusta vuosia eteenpäin, kunnes Kalin muutto Etelä-Suomeen vaikeutti keikkailua ja uusien biisien tekoa siinä määrin, että kokoonpano laitettiin jäähylle.

Seuraavaksi Kalle liukui sulavasti rock'a billystä Suomalaiseen iskelmään ja tanssimusiikkiin. Aikaisemmista iskelmäprojekteista tutun basistin Nestori Siponkosken kanssa kerättiin joukko asiasta kiinnostuneita soittajia. Kitaristi Veli-Matti Partanen, kosketinsoittaja Pasi Kujanpää ja rumpali Christoffer Kaustell lähtivät mukaan.
Nimeksi valikoitui Kalle Kaaja & Caravan.

Caravan keikkaili aktiivisesti ja osallistui myös Ylläksellä järjestettäviin SMORK-tanssiorkesterikilpailuihin vuonna 2009.
Yhteisen tutun, Floridassa asuvan Sauli Sillanpään myötävaikutuksella
Topi Sorsakosken manageri Juhani Mansikkamäki järjesti studioajan Ähtäriin. Vuonna 2009 Kalle Kaaja & Caravan julkaisivat albumin, (Finpile) jonka tuottajana toimi edesmennyt laulajalegenda Pekka Tammilehto ja miksaajana veljensä Antti Tammilehto. Albumilta lohkaistiin myös yksi radiosingle. Näin sai alkunsa yhteistyö veljesten kanssa.

Jos The Wagtailsin kappaleista löytyy iskelmällisyyttä, niin Caravanin albumilta puolestaan huokuu juurimusiikki läpi monien kappaleiden muodossa. Näistä esimerkkeinä Kallen omat käännökset Johnny Leytonin -Voodoo Woman- ”Voodoo-nainen”, Don Gipsonin -Sea of Heartbreak- ”Kyynelten meri”, (jonka käännöksestä vastasivat myös Siponkoski ja Salonen), Eddie Cochranin -Am I Blue- ”Kulkurin kuu” ja John D Loudermilkin -Sittin' In The Balcony- ”Kuljen matkan taakse eilisen”, joka oli myös albumin nimi. Muidenkin muusikoiden erilaiset taustat kuuluvat myös albumilla, sillä esim. Partanen on blueskitaristi ja Kaustell jazzrumpali. Myöhemmin samana vuonna kokoonpano julkaisi vielä toisen singlen (Finpile) joka oli Kallen sanoin eräänlainen kesätakakomppirenkutus.

Caravanin aikana Kalle osallistui myös
Tangomarkkinoiden laulukilpailuihin (vuosina 2010 ja 2011). Ensimmäisen vuoden sijoitus 8 miehen joukossa sai Kallen yrittämään seuraavanakin vuonna, jolloin hän oli mukana finaalissa Seinäjoella.

Samoihin aikoihin juurimusiikkikuume oli noussut siinä määrin, että Kalle oli solistina myös englanninkielistä rock'n rollia soittavassa
The Monkey Mess nimisessä oldschool-bändissä. The Wagtailsin ajoilta tuttu kontrabasisti Jari ”Brian” Salonen pyysi Kallea mukaan bändiin, jossa kitaristina toimi Ari ”Arvi” Ylimys ja rummuissa Mika Koskela.

Vuonna 2012 Kallen yhteistyö Caravan- jaThe Monkey Mess -yhtyeissä päättyi, koska hän sai kutsun Kulkukoirien laulusolistiksi. Ähtärin Hotelli Mesikämmenessä tuohon aikaan järjestettävän Topi Sorsakoski-fanitapahtuman yhteydessä syntyi manageri Juhani Mansikkamäelle idea laittaa Kulkukoirat uudestaan tekemään sitä minkä parhaiten osaavat -takaisin tien päälle. Kulkukoirien historiasta tuolta ajalta löytyy myös kitaristi Jyrki Telilän antama haastattelu.

Kulkukoirien & Kalle Kaajan uuden albumin äänitykset aloitettiin jo seuraavan vuoden tammikuussa, sillä EMI Finland Timo Kuoppamäen johdolla kiinnostui asiasta. Albumilla on useiden tunnettujen biisintekijöiden kappaleita (Vexi Salmi, Jonne Aaron, Esa Eloranta). Matkamies maan -niminen albumi julkaistiin vuonna 2012 ja saman vuoden keväällä Kalle Kaaja & Kulkukoirat aloittivat keikkailun, mistäpä muualta kuin Hotelli Mesikämmenestä Ähtäristä. Esa Elorannan hienolla -Sielusi kaipaa- kappaleella Kalle Kaaja & Kulkukoirat osallistuivat myös Syksyn Sävel-kilpailuun.

Kokoonpano koostui alkujaan soittajista, jotka olivat soittaneet myös Topin taustalla, mutta parin vuoden jälkeen Kalle muutti kokoonpanon linjaa ja ainoastaan lähes
alusta asti Kulkukoirissa mukana ollut kitaristi Jyrki Telilä jatkoi uudistuneessa kokoonpanossa. Basisti Jukka Kampman oli jo hetkeä aiemmin siirtynyt soittamaan toiseen bändiin, ja basistiksi vaihtui tässä vaiheessa Veli ”Veli” Hakala ja toiseksi kitaristiksi The Monkey Mess-bändistä tuttu Ari ”Arvi” Ylimys. Lisäksi bändiin teki paluun rumpali Harri ”Oinari” Vainionpää.

Tässä vaiheessa bändin mukana oli myös satunnaisesti go-go tanssijat Jennifer & Sheila (Jenni ja Saila Louke). Myöhemmin Sheilan parina jatkoi Angie (Annina Vana), ja he jatkavat edelleen go-go tanssijoina kokoonpanossa. Etusivulta löytyy lisää informaatioita tästä bändin lisämausteesta.

Samoihin aikoihin Kalle oli mukana myös
Made In Finland –nimisessä kokoonpanossa jonkin aikaa. Bändin linja oli nimensä mukaisesti esittää ainoastaan suomalaista rock, pop ja rock’n roll musiikkia. Kulkukoirissa tuohon aikaa komppikitaristina toiminut Ari ”Arvi” Ylimys oli kitarassa ja laulussa myös tässä bändissä. Bassossa Seppo Nuolikoski ja rummuissa Timo Ruokonen.

Kulkukoirien viimeiseltä kokoonpanolla julkaistiin kaikkiaan kolme erillistä singleä. Marko Lapiolahden tunnelmallinen -Viimeinen ilta päällä maan- julkaistiin vuonna 2014 (EXP). Toinen single -Marinoitu nainen- (Turenki Records 2015), on Ari ”Selkä” Pulkkisen käsialaa. Kolmas ja samalla Kulkukoirien viimeinen single -Jos luotas lähdenkin- (Turenki Records 2016) on Jyrki Telilän sävellys ja Marko Haaviston sanoitus.
Kaikista kolmesta singlestä on julkaistu myös musiikkivideot.

Kesällä vuonna 2016 manageri Juhani Mansikkamäki teki päätöksen jättää Topi Sorsakosken ja hänen käyttöönottamansa
Kulkukoirat nimi historiaan ja jatkaa nykyhetkeen paremmin sopivalla uudistuneella kokoonpanolla. Tähän kokoonpanoon tuli mukaan Antti Tammilehto bassoon ja lauluun. Myös Kulkukoirien kitaristi Jyrki Telilä jatkaa edelleen tässä kokoonpanossa.
Näin sai alkunsa
Kalle Kaaja & Antti Tammilehdon yhtye.





youtube_logo spotify_logo facebook_logo

Bookmark and Share